Intian luontoon

Hoolockit ovat todellisia Intian viidakkojen asiantuntijoita. Ne elävät erittäin tiukoissa perheyhteisöissä, ja nuorten on harjoiteltava selviytymistaitoja jopa yhdeksän vuotta pärjätäkseen omillaan.

Intian koillisosien ruohikot ovat yksi maailman hedelmällisimpiä ympäristöjä. Siellä kasvaa satoja korkeita ruoholajeja, mikä tekee siitä paikan, jossa yksi Intian tunnetuimmista eläimistä eli intiansarvikuono viihtyy.

Intian luoteisosien korkeuksissa sijaitseva Ladakhin ylänkö on äärimmäisyyksien maa. Siellä ilma on ohutta ja vuorenrinteet vaarallisia, talvet ovat jäätäviä ja kesät paahteisia.

Elämä paahtavan kuuman kesän ja trooppisten myrskyjen maassa eteläisessä Intiassa on rankkaa. Tänä vuonna se on vaikeampaa kuin koskaan, kun monsuunikausi saapuu myöhässä.

Yksi maailman tunnetuimpia eläimiä vaeltaa Intian viidakoissa: bengalintiikeri. Yhden päivän aikana seuraamme erään emon ja sen kolmen pennun elämän käänteitä. Sen on saatava perheelleen tarpeeksi ruokaa, jotta ne pysyvät hengissä.

Nuoren leijonanpennun on selvittävä, kun sen perhe hajoaa. Kahden nuoren leopardinpennun on puolustettava itseään, kun ne hylätään. Nuoren aikuisen besoaariantiloopin on riskeerattava henkensä ja raajansa päästäkseen lisääntymään.

Rajan on voimakas alfauros, joka johtaa epätavallisen suurta laumaa. Se on onnistunut hyvin elättämään näinkin isoa ryhmää, mutta tulevaisuus ei näytä hyvältä. Suita on yhä enemmän ruokittavaksi, mutta viidakkokoti pienenee.

Upeat temppelipuutarhat sijaitsevat muinaisen Jodhpurin kaupungin reunamilla. Niissä elää hurja määrä hanumaaneja, jotka nauttivat rauhallisesta ja yltäkylläisestä elämästä. Joukolla on tarkka hierarkia.

Etelä-Intian kuumissa ja kosteissa trooppisissa metsissä naaraskobralla on tehtävä. Sen on löydettävä kumppani, ruokaa ja munittava ennen kuin sadekausi alkaa viiden kuukauden kuluttua. Se ei ole ainut samalla asialla.

Eteläisen Intian metsissä paahtava kesä on täynnä haasteita Aasian norsuille, joiden on juotava päivittäin.